Se oikea pipo kaupunkiviidakkoon

Jälleen yksi projekti valmiina. Urban Jungle -pipon ohje oli jälleen englanninkielinen ohje, jonka bongasin internetissä seikkaillessani ja etsiessäni kaunista pipo-ohjetta, mikä päässä kehtaisi kulkeakin kaduilla.

  Urban Jungle, eli Kaupunkiviidakko on itseasiassa virkattu pipo, jossa käytetään hyvin yksinkertaista puff stich -nimistä silmukkaa, mikä tekee siitä ison ja pyören, kuten myös ihanan tuntuisen käsissä ja lämpimän. Mielestäni parhaan puff stich -videon löydät täältä. Alkuperäinen ohje on ladattavissa Ravelrysta.com:sta.

  Lisäksi itse käytin niin kutsuttua "lisäohjetta", eli joku amerikkalainen tyttö oli tehnyt kuvatutoriaalin pipon virkkaamisesta tumbrl:iin, ja seurasin siitä, että edistynkö oikeaan suuntaan. Kuvatutoriaali täällä. Virkkaus on minulle niin uusi juttu (lue: en ole koskaan aikaisemmin virkannut), että tutkin pipoa tehdessäni kaikkia videoita ja ohjeita aina ketjusilmukasta pipon päättämiseen. Toivottavasti olet kokeneempi, eikä sinun tarvitse nähdä sitä kaikkea vaivaa mitä minä!

  Mutta pipo on hieno. Ja siinä tarkeneepi jopa suomalaisen talven, jos valitsee tarpeeksi paksun langan. Jos neuloo koko ajan niin on välillä kivaa vaihtelua hypätä virkkaukseen. Kokeile siis!

Pienet syksynväriset tumput

Ensimmäinen kokonainen, viimeistelty lapaspari tälle syksylle! Tein nämä itselleni lämpimiksi, lyhytvartisiksi tumpuiksi jäljelle jääneistä jämälangoista.

  Viime keväänä sain valmiiksi suuren kaulahuivin, josta jäi yli aika paljon Novitan Silmu-lankaa. Vaikka se on todella kaunis lanka ja mullekin todella inspiroiva, niin ei pelkästään siitä yksin saa tehtyä mitään mitä voisi käyttää suomalaisissa talvikeleissä. Itse käytänkin sitä paljon "koristelankana" jonkin paksumman langan ohessa. Se on ihana, miten värikkäät silmupalat vilisevät neuleessa ja tuovat mieleen kohta hävinneen syksyn väriloiston ja ruskan! (Toisaalta tämä väriloisto ei välttämättä näy minun huonolaatuisissa kuvissani.)

  Näissä lapasissa käytin hyvin yksinkertaista ohjetta, jonka löydät täältä. Huomasin, etten ollut tehnyt lähes vuoteen yksiäkään lapasia ja halusin verestää muistia. Opettelin myös aikaisemmin syksyllä kiilapeukalon, mitä ei ole yllä mainitussa ohjeessa käytetty, mutta mitä käytin tässäkin mallissa. Ohjeessa siis on jotain uutta vanhoillekin tekijöille, vaikka yksinkertainen onkin (esim. kitcherner's stich, eli lapasen kärjen ompelun sijaan neulotaan kärki kiinni niin, että se näyttää siististi ommellulta).

  Jouduin muutenkin vaihtamaan ohjeen mittoja omissa lapasissani, sillä kaksinkertainen lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa käytetty. Lisäksi neuloin todella tiukkaa neulosta, sillä halusin tumpuistani tuulen pitävät. Kannattaa olla tarkkana, jos haluaa lukea molemmista ohjeista näitä lapasia tehdessä!


  Pikku tumppujen ohje:

  langat: punainen Nalle aloe vera ja tumman ruskea Silmu-lanka.
  puikot: 4
  koko: naisten pieni (S/M)

  ohjeessa käytettyjen merkkien selitykset:
    s - silmukka
    1O - yksi oikein
    1N - yksi nurin
    Kkrs - "kavennuskerros"= 1O, SSK, neulo oikeaa kunnes 2. puikon lopussa jäljellä on 3 s, kaksi
               silmukkaa oikein  yhteen ja 2O, SSK, neulo oikeaa kunnes 4. puikon lopussa jäljellä 3 s, kaksi
               silmukkaa oikein yhteen, 1O.
    SSK - nosta 2 s puikolle, neulo 1O ja nosta edellinen silmukka 3. s yli

  Ensinnäkin tein neuloksen todella tiukkaan, joten kun loin silmukoita 36 ja siirsin ne viidelle puikolle, tuli lapasistani silti naisten S/M, toisin kuin aluperäisessä ohjeessa. Jos aiot neuloa löysemmin ja esimerkiksi yhdellä langalla kuten englanninkielisessä ohjeessa ja haluat saman koon kuin minun lapasissani, niin tee silmukoita vain 32 ja jaa ne tasan puikoille.

  Neulo 1O-1N -neuletta 4 cm (alkuperäisessä ohjeessa "1.6 tuumaa"). Neulo sitten sileää neuletta kaksi kerrosta ennen kuin aloitat peukalokiilan. Huom! Itse tein todella lyhyet varret lapasiini, joten tein vain kaksi kerrosta sileää ennen peukalokiilan lisäyksiä. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan tekemään sileää aina oikein neuletta viisi senttiä.

   Seuraavalla kierroksella (eli oman ohjeeni 3. sileä krs.) aloita peukalokiilan lisäykset: lisää ennen 1. puikon 1. s:ää yksi silmukka. Neulo 1. s ja lisää sen jälkeen taas yksi silmukka takareunastaan. Toista lisäykset 7 kertaa joka 2. krs:lla samoissa kohdissa, eli ennen ja jälkeen aiemmin lisättyjä silmukoita. Poimi sitten peukalokiilan 15 s 2:lle hakaneulalle odottamaan. Luo 1. puikon alussa 1 s ja jatka sileän neulomista normaalisti.

  Jatka sileän neulomista, kunnes koko työ on 17 cm ("6.7 tuumaa"). Aloita kärkikavennukset:

  Neulo Kkrs - neulo sileä krs - neulo Kkrs - neulo sileä krs. Neulo sitten vain Kkrs, kunnes joka puikolla on jäljellä 3 s, yht. 12 s. Neulo loput silmukat "ommellen yhteen". Kitcherner's stich -video youtubesta.

Peukalo: Jaa peukalokiilan silmukat neljälle puikolle. Poimi peukalon ympäriltä vielä silmukoita niin, että jokaisella puikolla on 5 s (4 x 5 s = 20 s). Neulo sileää neuletta, kunnes peukalo on noin 6 cm. Neulo seuraava kerros vain kaksi oikein yhteen ja vedä sitten virkkuukoukulla lanka jäljelle jääneiden silmukoiden läpi.

Inspiraatiosta

Ajattelin aloittaa tämän käsityöblogin kertomalla inspiraationlähteistäni.

  Mikä saa minut neulomaan, ja minkä olen huomannut saavan ystäväni ja tuttavani, jotka neulovat, liittymään mukaan ja aloittamaan itsekin neulomisen joko kokonaan ensimmäistä kertaa tai pitkän tauon jälkeen. Miksi monet naiset ja yhä useammat miehet ovat koukussa puikkoihin ja villakeriin? Puhun varmasti samaan aikaan sekä virkkaajista kuin myös muista lämpimiin käsitöihin hurahtaneista.

  Syitähän on tietenkin monia ja jokaisella yksilöllisiä. Osa aloittaa myös sosiaalisten suhteiden kautta. "Kun mummokin neuloi ja se näytti niin siistiltä, että halusin itekin opetella." Toiset taas tarpeesta. Huomataan, että muutamat lisävillasukat eivät olisi pahitteeksi ja tieten tahtoen lähdetään sotaan kantapäiden ja kiilakavennusten kanssa.

  Kuitenkin se, minkä itse olen huomannut aika suureksi lannistajaksi melko aloittelevana tekijänä, on selkeiden ohjeiden puute. Vaikka kuinka kirjojen kansissa ja ohjeiden otsikoissa luvataan, että aloittelija ja idioottikin osaa varmasti seurata näitä tyhmänvarmoja ohjeita, niin ei silti. Joka tapauksessa ne ohjeet ovat useimmiten kirjoitettu jollain kummallisella ajatuksella, että vaikka olen aloitteilja niin tiedän mitä tarkoittavat "ssk", "langankierto" (ei vieläkään mitään käryä, mitä kyseinen termi tarkoittaa), "nosta nurin" tai "1 oetr = 1 oikein etu- ja takareunasta".

  Vähän kuin vanhemmat, jotka eivät muista enää, että miltä tuntui olla nuori, eivät jotkut neulontakirjojen tai -saittienkaan kirjoittajat tunnu enää muistavan, millaista oli olla aloitteleva neuloja. Se epävarmuus ja selkeiden ohjeiden tarve: "Menihän se nyt näin?" "Enhän mä nyt tehny jotain väärin tässä? " "Siis miksi mulla nyt on tässä 5 silmukkaa kun piti olla 8??" Yksi minulle hyvin inspiroiva tekijä neuloessani onkin hyvä ohje, missä ei tarvitse miettiä ja huutaa itsekseen, että mitähän helvettiä. Se helpottaa työtä ja auttaa nauttimaan neulomisesta.

  Ehkä jopa eniten merkittävä tekijä, jonka olen huomannut varsinkin aloittelevilla tai ei-niin-konkareilla neulojilla yllykkeenä puikkoihin tarttumiseen, on vuodenaika. Keväällä ja kesällä ei tule neulottua niin paljoa, jos yhtään, kuin taas syksyllä alkaa vuosittain neulontabuumi, joka kestää aina lumien sulamiseen. Kun on kylmä ja vilpoisa tuuli turruttaa posket, on kiva istua kotona ja neuloa itselleen (ja muille) uusia lämmikkeitä. Varsinkin kun joulun tulo lähestyy, niin alkavat myös paineet lapasten neulomisesta koko uusperheelle. Ikinä se ei toteudu, mutta joka vuosi tulee tehtyä edes parit pehmeät paketit.

  Itselläni suuri yllyke neuloa on se hauska asia, että neuloessa oppii koko ajan uutta. Haastavammat ohjeet, erilaiset lankalajit, lapasten sijaan sukkien neulominen.. koskaan eivät uudet ohjeet ja uudet langat lopu kesken. Langat itsessäänkin toimivat usein inspiraation herättäjinä: pehmetä, karheat, paksut ja värikkäät langat, joista voi vain valita mieluisen ja niistä voi tehdä MITÄ VAAN. Siis mitä vain, mitä sinun mielikuvituksesi siitä keksii. Yleensä se meneekin niin päin, että ostan kauniin lankakerän ennen kuin edes tiedän, mitä aion tehdä sillä.

  Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, syynä on varmastikin neulomisen rentoutusharjoitusta muistuttavat ominaisuudet. Käsityöt tekevät hyvää aivoille. Se kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyjä, minkä takia niitä tehdään koulussakin ainakin ala-asteelle asti. Lisäksi neulomisella on huomattuja samanlaisia ihmismieltä rentouttavia kykyjä, kuten joogalla. Neulominen lieventää stressiä ja itse olen huomannut sen myös selkeyttävän usein ajatuksia, jotka tuntuvat joskus sotkuisilta. Puikot vain käteen ja asiat tuntuvat heti selvemmiltä!

  Tulevaisuudessa yritän lisää kertoa inspiraation lähteistäni. Vinkata hyviä ohjeita ja ottaa kuvia kauniista langoista, joita löydän katukaupoista. Itseäni ei paremmin nappaa nuo internettisivustot, joissa ei pääse kokeilemaan vyyhtejä sormin. Lisäksi aion tietenkin kuvata omia töitäni (kunhan saan ne valmiiksi) ja kertoa, mistä löysin ohjeet ja mahdollisesti selventää niitä, jos ne ovat minusta tuntuneet huonoilta tai epäselviltä. Jos sinulla ei ole sitä vielä, niin kannattaa hankkia kirjastokortti, sillä osa ohjeista on kirjastonkirjoista.

  Toivottavasti viihdytte!